Kapteeniluutnantti Johan Elers vanhempi

Elersin suku voi pitää kantaisänään luutnantti Johan Elers nuorempaa, joka oli syntynyt Inkerinmaalla 1689, palveli Isonvihan aikana Suomessa eri joukko-osastoissa, mm. Loimaan komppanian vänrikkinä ja kuoli Perniön komppanian luutnanttina 1749. Varmaa tietoa asiasta ei ole, mutta erinäiset tiedon jyväset antavat meille aiheen kuvitella, että hänen isänsä oli Kaarle XII:n upseeriluetteloissa mainittu kapteeniluutnantti Johan Elers vanhempi, joka kaatui Napuen taistelussa Isossakyrössä 19.2.1714.

Puolasta Ranskan armeijaan värväytyi Johan Elers -niminen upseeri, jonka syntymäajaksi tiedetään 1664. Viron ja Pommerin kuvernöörinä toimineen Nils Bielken rykmentissä palveli myöskin Johan Elers -niminen upseeri. Bielken joukot kärsivät Preussissa pahan tappion 1705, ja vangiksi jääneet liittyivät pian Ranskan palvelukseen. Ruotsalaisista sotavangeista 1690 muodostetusta osastosta tuli hyvin menestyksekäs ja se sai myöhemmin kunnian käyttää nimeä kuninkaallinen ruotsalaisrykmentti (Régiment Royal Suédois). Rykmenttiin hyväksyttiin Ranskan kuninkaan erioikeudella vain ruotsalaisia upseereita, vaikkakin suurin osa heistä oli saksalaista alkuperää, Ruotsin Pommerista.

Ovatko nämä Johan Elersit yksi ja sama mies, on epävarmaa. Samoin kuin se, onko Pohjanmaan rykmenttiin komennettu luutnantti Johan Elers edelleen sama Johan Elers. On muistettava, että tuo nimi oli tuon ajan saksankielisessä maailmassa melko yleinen. Sopiva aikakausi, upseerin ammatti ja sotajoukkoja liikuttelevat tapahtumat luontuvat silti hyvin yhteen.

Kapteeniluutnantti Johan Elers, Kostianvirta ja Napue

Kuninkaallinen Pohjanmaan rykmentti sai 15.12.1712 palvelukseensa luutnantti Johan Elersin, joka sijoitettiin kapteeni J. H. Höpffnerin komppaniaan. Rykmentti oli mukana Pälkäneellä Kostianvirran taistelussa syyskuussa 1713. Pahoin lyötyjen suomalaisjoukkojen tappioihin kuului myös kapteeni Höpffnerin vakava haavoittuminen. Juuri taistelun aattona 28.9.1713 Johan Elers siirrettiin kapteeni Samuel Trottoniuksen komppaniaan. Trottonius itse oli 22.8.1713 haavoittunut tiedustelumatkalla ja jäänyt vangiksi. On oletettavaa, että Trottoniuksen komppania oli luutnantti Elersin komennossa Kostianvirralla.

Suomalaisten komentaja, kenraalimajuri Carl Gustav Armfelt sai koottua joukkonsa uudelleen ja vetäytyi Pohjanmaalle. Isonkyrön Napuella hän päätti ryhtyä ratkaisevaan taisteluun venäläisiä vastaan. Luutnantti Elers oli komennettu 26.1.1714 rykmentin henkikomppanian kapteeniluutnantiksi. Oliko siitä ehtinyt tulla hänelle lopullinen tieto ennen Napuen taistelua, joka käytiin 19.2.1714, ei ole tiedossa. Tuore kapteeniluutnantti oli kuitenkin niiden yli 2600 suomalaisen kaatuneen joukossa, jotka makasivat Kyrönjoen jäällä ja rantatöyräillä kaksituntisen verilöylyn jälkeen. Suomen armeija oli huvennut alle puoleen entisestä vahvuudestaan eikä enää pystynyt kunnon vastarintaan. Venäläiset miehittivät maan Pohjanlahden perukoille saakka. Armfelt veti armeijansa Ruotsiin, ja sen lopullinen kohtalo odotti Norjan tunturien tuiskuissa.

Johan Elers vanhemman puolisosta, Johan nuoremman äidistä ei ole tietoa, mutta hän on todennäköisesti ollut Johan vanhemman ensimmäinen puoliso. Kersantti Claudius Elersiä on pidettävä Johan Elers nuoremman veljenä ja tiedetään, että hänen äitinsä oli Margareta Hugut. Kersantti on maininnut isonvihan jälkeen, että hänen isänsä on kuollut, joten on pääteltävissä, että äiti on ollut Johan Elers vanhemman toinen puoliso ja siten Johan nuorempi ja Claudius ovat velipuolia.

Lähde: Juhani Vihervirta, Elers-viesti Marraskuu 2003